Ghanassa aamu valkenee ennen aamukuutta ja illalla pimeys laskeutuu iltakuuden aikoihin. Päivät toistuvat näin, toinen toisensa jälkeen ja tämä säännöllisen selkeä rytmi antaa minulle ihanan sikeät yöunet. Ghanassa ei ole sellaista keinovalon määrää kuin esimerkiksi Suomessa. Siellä ei ole varaa sellaiseen. Joskus mietin, minkä verran valaistusta itse asiassa tarvitaan ja olisiko meillä myös Suomessa aiheellista tässä säästää?
Kun ilta laskeutuu Ghanassa ja tulee pimeä, ne sähköt sitten katkeavat, joskus hyvinkin yllättäen, jos olen unohtanut seurata sähkön kulutustani. Ghanassa maksetaan sähkö etukäteen. Jos ostan sähköä 500 cedin verran, niin sitä on käytettävissä 500 cedin verran.
Kerran kävi niin, että sähköt katkesivat melkein heti auringonlaskun jälkeen. Mitä silloin tehdään? Tarkistetaan, johtuuko tämä yleisestä sähkökatkosta (niitä on ainakin viikoittain) vai palaako mittarissa punainen valo merkkinä, että olen käyttänyt loppuun ostamani sähkön.
Nyt mittarissa paloi punainen valo. Tuli täysi pimeys, tuulettimet lopettivat toimintansa ja jääkaapin hurina taukosi. Vesipumppukin toimii sähköllä, joten vettäkään ei tullut. Jos vettä ei tule, ei vessaakaan voi vetää. Jos ei ole muistanut ladata kännykkää, niin sitten sekin lakkaa toimimasta. Muistin hämärästi jättäneeni pattereilla toimivan taskulampun komeron perukoille. En kuitenkaan lähtenyt sitä pimeässä käsikopelolla etsimään, koska siellähän voi olla jokin tropiikin hyönteinen tai muu harmia aiheuttava ötökkä valmiina puremaan tai pistämään. Tropiikin öttökäiset tykkäävät pimeästä ja ovat erittäin aktiivisia öisin. Nyt oli vain mietittävä tarkasti, miten paljon voin käyttää kännykän taskulamppua, minkä verran joudun mahdollisesti soittamaan puhelimella tai lähettämään viestejä.
Mitä kaikkea jääkaapissa onkaan ja mikä menee pilalle missäkin ajassa. Tropiikissa kuumuus on mieletöntä. Öisinkin on kuuma, ellei ole tuulettimia käytössä. En yleensä käytä ilmastointia, koska se kuluttaa valtavasti sähköä ja mielestäni tropiikkiin lähtijän on parempi yrittää sopeutua paikallisiin oloihin. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Kattotuulettimet riittävät minulle pitämään kuumuutta loitolla. No, siinä sitten istuin ja hiki alkoi norua selkää pitkin. Onneksi ei ollut ukkosta eikä sadetta, ehkä tästä jotenkin saisi taisteltua itsensä jonnekin, mistä voisin ostaa uuden paketin sähköä. Jos sataisi, tiet muuttuisivat kulmillani sellaiseksi mutavelliksi, ettei liikkuminen olisi juuri mahdollista, ei kävellen eikä autolla.
Suomessa ollessani tuntuu usein siltä, että täällä kaikkea on rajattomasti. Vaihtoehtoja on. Jogurttipurkkien rivi marketissa on monta metriä pitkä. Ehkä nyt aivan viime aikoina meidän suomalaiseen rajattomuuden maailmaamme on tullut säröä – sähkön hinta yllätti suomalaiset, inflaatio ja sota Ukrainassa toi epävarmuutta ja asetti meidät uuden eteen. Vai onko tämä uutta? Veikkaan, että isovanhemmat kyllä tiesivät, ettei juuri mikään ole oikeasti rajatonta.
Tämä rajattomuus ja rajallisuus mietityttää. Miten ihmisluontoon kuuluu niin nopea sopeutuminen parempiin oloihin, ettemme muista tai osaa kuvitella, millaista on rajallisempi elämä? Jos sen tiedostaisi, voisi olla kiitollinen ja onnellinen kaikesta mitä on. Ehkä on niin, että elämässä on sekä rajattomuutta että rajallisuutta, ja näiden käsitteiden pohtiminen tuo esiin ihmisen kokemuksen monimutkaisuuden. Elämän rajattomuus viittaa siihen, että mahdollisuudet ja potentiaali ovat periaatteessa loputtomia. Se tarkoittaa, että meillä on kyky unelmoida, asettaa tavoitteita ja pyrkiä saavuttamaan ne. Ihmisillä on luovuutta ja kykyä kehittyä, oppia uusia asioita ja löytää jatkuvasti uusia mahdollisuuksia elämässä. Näin siis positiivisesti ajateltuna. Toisaalta elämässä on myös rajallisuutta. Meillä on rajallinen määrä aikaa, energiaa ja resursseja käytettävissämme. Ihmiset kokevat fyysisiä, emotionaalisia ja henkisiä rajoitteita. Elämään kuuluu myös epävarmuutta ja vastoinkäymisiä, joita emme voi hallita tai ennustaa. Tämä rajallisuus luo rajoituksia ja haasteita tavoitteidemme saavuttamisessa.
Elämän rajattomuuden, että rajallisuuden tiedostaminen voi olla ristiriitaista ja haastavaa. Toisaalta se innostaa meitä unelmoimaan suuresta ja pyrkimään saavuttamaan enemmän, mutta toisaalta se asettaa meille rajoituksia ja pakottaa meidät tekemään valintoja. Voimme kuitenkin pyrkiä tasapainottamaan odotuksiamme ja tavoitteitamme sekä hyväksymään rajallisuuden ja epävarmuuden osana elämän kulkua.
Pimeässä tropiikissa yksin, hikeä valuen, on hyvä hetki pohtia rajallisuuden tunteita. Laitoin kännykän taskulampun päälle, lähdin ulos hakemaan taksia, ajoin lähimmälle kojulle, mistä sain ostettua paketin sähköä. Taksi ajoi betonista rakennettuun avoviemäriin peruuttaessaan pois kojulta, jäimme jumiin siihen, ohikulkijoita tuli auttamaan, yritin nousta autosta mukaan auttamaan, mutta minut komennettiin takaisin istumaan, koska olen vanhempi naishenkilö eikä ghanalaisessa kulttuurissa ole sopivaa päästää minua nostelemaan autoja avoviemäreistä.
Rajallisuus Ghanassa ei koske vain sähköä, vaan myös nettiyhteyksiä, veden jakelua, elintarvikkeita, pesukoneita, silitysrautoja ja melkein kaikkia tavaroita ja palveluja. Mutta on Ghanassa rajattomiakin asioita. Rajatonta Ghanassa on ihmisten ystävällisyys, halu opiskella ja kehittää itseään, musiikki, tanssi ja yhteisöllisyys. Aika isoja asioita.
